 Keskusyksikkö
Keskusyksikkö on tietokoneen perusta. Sen sisällä ovat
tietokoneen osat kuten prosessori, kiintolevy, virtalähde, levykeasemat,
korttipaikat jne. Keskusyksikköön yhdistetään tietokoneen käyttöön
tarvittavat ulkoiset osat esim. näyttö, näppäimistö ja hiiri sekä
tulostin, skanneri, modeemi jne. Keskusyksikkö voi olla perinteinen
vaakamalli tai ns. tornimalli kuten vieressä.
Portit ja kortit
 Tietokoneen takapaneeliin on liitetty paljon johtoja mm.
näyttöön,
näppäimistöön ja hiireen. Niiden lisäksi tietokoneeseen voi liittää
monia muita oheislaitteita. Nämä mahdolliset lisälaitteet
kytketään ns. portteihin, joita kutsutaan mm. nimillä COM1, COM2 ja LPT1.
 Joihinkin
laitteisiin tarvitaan oma piirilevy
eli kortti. Se käsittelee tietokoneeseen ja siitä ulos kulkevaa
tietoa. Kortti kiinnitetään erilliseen korttipaikkaan keskusyksikköön
siten, että liittimet näkyvät koneen takapaneelissa.
Näyttö
Ilman näyttöä tietokoneen käyttö voisi olla
hieman hankalaa - ainakin näkeville :-)
Kovalevy = Kiintolevy
 Kiinto- eli kovalevy sijaitsee pölyltä suojatussa tilassa koneen sisällä.
Sille tallennetaan kaikki tietokoneella käytettävät ohjelmat ja tiedostot.
Kovalevytkään eivät ole vahingoittumattomia, joten tärkeistä tiedoista on
syytä ottaa varmuuskopioita.
Käyttöjärjestelmä
Käyttöjärjestelmä on ohjelma (tai ohjelmisto), jolla on varsin tärkeä
tehtävä. Ilman sitä tietokonetta ei voisi käyttää ollenkaan tai ainakin se
olisi hyvin vaikeaa. Esimerkiksi DOS, Windows tai Linux ovat
käyttöjärjestelmiä.
Ohjelmat
Pelkästään käyttöjärjestelmällä ei päästä vielä pitkälle. Sen lisäksi
tarvitaan erilaisia ohjelmia kuten Word, Excel jne.
Esimerkiksi juuri Microsoftin tekemät ohjelmat Word, Excel, PowerPoint ja
Outlook muodostavat ohjelmistopaketin jota kutsutaan nimellä Office. Tällä
hetkellä on myynnissä mm. Office 2002 ja Office XP -tuotteita.
Tiedon tallennus
Peruskäyttäjä tallettaa tietoa kolmella tavalla: koneen kiintolevylle,
väliaikaisesti koneen käyttömuistiin sekä irralliselle levykkeelle.
Käyttöjärjestelmä, ohjelmat ja muut tiedostot säilytetään tietokoneen
kiintolevyllä. Kiintolevyllä tieto pysyy yli sähkökatkon. Tietoa
säilytetään magneettisina varauksina kiintolevyn pinnalla. Tietoa luetaan
erityisellä lukuvarrella, joka kulkee lähellä levyn pintaa (niin lähellä,
että pölyhiukkanen ei mahdu väliin).
Käyttömuistiin tieto tallentuu vain väliaikaisesti. Käyttömuistiin
ladataan muun muassa ohjelmat kun ne käynnistetään. Tiedot säilyvät
käyttömuistissa vain niin kauan, kuin sähköä riittää. Sen vuoksi monissa
ohjelmissa on mahdollisuus säännöllisesti tapahtuvaan automaattiseen
tallennukseen, mutta silti töitä kannattaa tallentaa itse työn edetessä.
Levykkeet ja cd-romput
 Korput (3 ½ tuuman levykkeet) ovat yleinen tapa säilyttää ja siirtää
tietoa. Jos kovalevyt eivät ole ikuisia, niin sitten eivät levykkeetkään
taatusti ole. Itse asiassa levykkeen tuhoaminen käy varsin helposti.
Yleisin syy levykkeen hajoamiseen on ehkä pöly ja muu lika, mutta myös
liian kuumat tai kylmät oltavat tekevät selvää levykkeen sisällöstä. Esim.
repun sivutaskussa ilman mitään suojaa säilytetty korppu on mitä
todennäköisimmin historiaa. Myöskään postissa ei pidä lähettää levykettä
ilman kunnon pahvikuorta tai muuta tukea.
Levykettä käytetään levykeaseman avulla, joka sijaitsee useimmiten
tietokoneen etupaneelissa. Levyke laitetaan asemaan etikettipuoli ylöspäin.
Levykkeen asettuessa paikalleen kuuluu napsahdus. Samalla aseman
yhteydessä oleva nappula nousee ylös. Nappulaa painamalla levykkeen saa
ulos. Levykeaseman vieressä on myös valo, joka palaa silloin, kun
tietokone lukee levykkeen tietoja. Valon palaessa levykettä ei kannata
poistaa asemasta.
 Nykyään moni ostaa uuteen tietokoneensa myös kirjoittavan CD-ROM
-aseman, jolla voi tallentaa tietoja CD-levyille. Moniin uusimpiin
kannettaviin ei ole edes saatavilla korppuasemaa (syksy 2003).
Levyasemien nimet
Koska tietokoneissa on levyasemia enemmän kuin yksi, on niille kullekin annettu nimi.
Yleisen periaatteen mukaan levykeasema on nimeltään A: ja kiintolevy C:.
Mikäli levykeasemia on kaksi on toisen nimi B:. Nämä nimet ovat yleisessä
käytössä. CD-ROM-asema on monesti D: tai E:
Lisäksi yrityksen verkkoon voidaan muodostaa ns. verkkoasemia joille
annetaan myös tunnukseksi jokin kirjain. Yleensä verkkoasemille annettava
kirjain on aakkosten keskeltä tai loppupäästä jotta ne erottuvat selkeästi
tietokoneen omista levyasemista.
Tiedostot
Tiedosto on tietokoneelle vain jono bittejä (sähkövarauksia), jotka eivät
sano ihmisjärjelle mitään. Tiedostojen sisältöä pystytään tarkastelemaan
oikeiden ohjelmien avulla.
Tiedoston nimi
Tiedostojakin on erilaisia, eivätkä kaikki ohjelmat ymmärrä toistensa
tallentamaa tietoa. Tietokoneen käyttö helpottuu, kun oppii tunnistamaan
erilaisia tiedostoja jo nimen perusteella.
Jokaisella tiedostolla on nimi, joka yleensä kertoo minkä tyyppistä tietoa
tiedosto sisältää. Tiedoston nimissä ei saa käyttää erikoismerkkejä kuten
\ / * ? : " < > | Nykyään ohjelmat ymmärtävät pitkiäkin nimiä sekä
välilyöntejä. Kovin pitkää nimeä ei kuitenkaan kannata antaa sen
epäkäytännöllisyyden vuoksi. Mitä kuvaavampi ja lyhyempi nimi on, sitä
parempi. Esimerkiksi tiedoston nimet maija1, maija2 , maija3 ei kerro
kenellekään mitään. Mutta vaikkapa nimi koulutuskäsikirja.doc kertoo
hyvinkin paljon.
Tiedoston nimi koostuu yleensä perusosasta eli varsinaisesta nimestä ja
tiedoston tunnisteosasta eli tarkenteesta. Nimen perusosan ja tarkenteen
väliin tulee piste jotta osat eroavat toisistaan. Tiedoston tarkenne
kertoo millä ohjelmalla tiedosto on tehty tai millainen tarkoitus
tiedostolla on. Esimerkiksi tämä teksti on tallennettu nimellä
atk_perusteet. Koska tämä on internet-sivu ja se on tehty HTML-kielellä, tiedoston tarkenteeksi on tullut
htm. Eli tämän tiedoston koko nimi on atk_perusteet.htm
Seuraavat tunnisteosat - tarkenteet ovat
yleisesti käytettyjä:
.DOC on Wordilla tehty tiedosto
.XLS on Excelillä tehty tiedosto
.PPT on PowerPointilla tehty tiedosto
.HTM tai HTML on internet-sivu
.TXT on yleensä tekstitiedosto, joka sisältää raakaa tekstiä (esim. Word
ei muodosta raakaa tekstiä, vaan Word-dokumentti sisältää myös kaikki
muotoilut, esim. fonttikoon, marginaalit tms.).
.EXE, .COM tai .BAT tiedostot ovat ohjelmatiedostoja eli sovelluksia.
Jos kaksoisklikkaat tällaisen tiedoston nimeä, käyttöjärjestelmä ajaa ohjelman,
jonka tiedosto sisältää.
Yleensä tarkenneosaa ei tarvitse
kirjoittaa erikseen, kukin ohjelma osaa lisätä oman tunnisteen tiedoston
perään!
Hakemistot eli Kansiot
Jotta suurta tietomäärää olisi helpompi hallita, tiedostot voidaan
järjestää kansioihin. Levyllä olevien "kaikkien kansioiden äiti" on ns.
levyn juuri jolla ei ole erikseen omaa nimeä. Eli levyn juuren nimi on
pelkkä asematunnus eli vaikkapa C:. Levyn juuri on levyn ylin kansio.
Käyttäjä voi määritellä levyn juureen alikansioita ja niihin edelleen
uusia alikansioita. Näin kansiot muodostavat eräänlaisen puun, jota on
kutsuttu hakemistopuuksi tai pelkästään kansiorakenteeksi.
Jokaisella kansiolla on oltava nimi. Nimeämissäännöt ovat samat kuin
tiedostoillakin. Kansioissa ei käytetä tarkenneosia. Kansioita kertyy yleensä useita, joten on hyvä järjestellä niitä
järkevästi jo heti alusta alkaen.
 Näppäimistö
Näppäimistön avulla käyttäjä antaa tietokoneelle komentoja tai muuten
syöttää tietoa (esim. tekstiä) tietokoneelle. Tietokonenäppäimistöissä ei
ole keskenään suurempia eroja.
Keskellä näppäimistöä on tavallinen kirjoituskoneen näppäimistö: kirjaimet
ja numerot. Isot kirjaimet saa kirjoitettua painamalla ensin vaihtonäppäin
(Shift) pohjaan ja pitämällä se alhaalla samalla kun painetaan haluttua
kirjainta. Isot kirjaimet saa lukittua päälle painamalla Caps Lock -näppäintä
(tällöin vastaava valo syttyy näppäimistön yläreunassa). Lukituksen saa
pois painamalla ko. näppäintä uudestaan.
Näppäimistössä on muutamia ns. toimintonäppäimiä, jotka toimivat eri
ohjelmissa eri tavoin. Näitä ovat Ctrl-, Alt- ja Esc-näppäimet sekä
ylälaidassa olevat funktionäppäimet (F1...F12).
Kursorin eli kohdistimen ohjausnäppäimien (Home, End, Insert, Delete, Page
Down, Page Up) avulla pystyy liikkumaan esimerkiksi tekstissä ja
taulukossa. Tähän luetteloon voisi lisätä myös Tabulaattorin eli
sarkain-näppäimen jolla voi joko sisentää tekstiä tai liikkua taulukon
kentistä toiseen. Näppäimistön oikeassa reunassa on erillinen numeronäppäimistö. Kun Num
Lock -valo palaa, voi näppäimistöllä kirjoittaa numeroita. Muuten toimivat
ohjausnäppäimet (Home, Pg Up jne.).
Monissa näppäimissä on kolmaskin merkki, joka näppäillään Alt Gr -näppäimen
avulla. Esimerkiksi Alt Gr + 2 näppäinyhdistelmällä saadaan aikaan @ -merkki.
Hiiri
 Hiiren avulla liikutaan eri ohjelmien avulla. Hiiressä on yleensä ainakin
kaksi painiketta, joskus painikkeita on kolme tai painikkeiden välissä on
pieni rulla. Hiiren painikkeita voidaan joko kaksoisklikata, klikata tai
painaa ja vetää. Useimmiten käytetään hiiren vasenta painiketta.
Kaksoisklikkaamalla vasemmalla painikkeella esimerkiksi avataan ohjelmia
ja kansioita jne. Klikkaamalla vain kerran tehdään yksi valinta esim.
vaikkapa aktivoidaan tiedoston nimi, painike tms. Klikkaamalla hiiren
oikealla näppäimellä saadaan auki tilanteeseen sopiva pikavalikko. Jos
hiiren vasemman painikkeen painaa alas ja samalla vetää hiirtä johonkin
suuntaan, voidaan joko valita alueita tai siirtää jotakin paikasta toiseen.
Hiiren nuolta sanotaan hiiren osoittimeksi. Osoitin muuttaa ulkonäköä aina
tilanteen mukaan.
Mittayksiköt
Tiedon perusyksikkö on bitti. 8 bitistä muodostuu yksi tavu, esimerkiksi
A-kirjain. Tiedostojen koot ilmoitetaan tavuina. Esimerkiksi tämä ohje on
yksi tiedosto ja sen koko on tällä hetkellä 35 kilotavua, mutta se kasvaa
koko ajan koska tähän lisätään kuvia ja tekstiäkin tulee lisää.
Yksi kilotavu (kt tai kB) on noin tuhat tavua, tarkalleen ottaen 1024
tavua. Edelleen 1 megatavu (MB) on noin miljoona tavua, tarkalleen 1024
kilotavua. Gigatavu taas on 1024 megatavua.
Yhdelle levykkeelle mahtuu 1,44 megatavua. Käytännössä se tarkoittaa noin
30-40 word-dokumenttia. Jos dokumentit ovat pitkiä ja niissä on
käytössä vaikkapa firman logo, voi levykkeelle mahtua vain 15 dokumenttia.
Tosin levykkeiden aika taitaa olla pikkuhiljaa ohitse, eihän kannettavia
tietokoneitakaan tahdo saada enää levykeasemalla varustettuna.
CD-levyille mahtuu noin 700 megatavua ja siksi sitä käytetään erilaisten
ohjelmien ja esimerkiksi musiikkitiedostojen tallentamiseen. Kiintolevyn koko on
nykyään parista kymmenestä gigatavusta aina satoihin gigatavuihin.
Käyttömuistin koko on yleensä vähintään 128, 256 tai jopa 512 megatavua. Se voi
olla myös enemmän. Vanhemmissa tietokoneissa on yleensä vielä vähemmän. Tällä hetkellä yleisin määrä on
256 tai 512 megatavua. Mitä enemmän muistia on, sitä nopeammin eri ohjelmat
käynnistyvät ja sitä nopeammin tietokone reagoi sille annettuihin
käskyihin.
Tietokoneverkot
Jos tietokoneessa on verkkokortti, kone voidaan liittää verkkoon. Verkon
avulla voidaan yhdistää useampi tietokone toisiinsa. Verkkokortista lähtee
johto, joka yhdistetään vaikka pelkästään HUBiin jolloin koneet ovat
keskenään tasavertaisia verkossa. Jos verkossa on myös serveri, se toimii
käyttäjäoikeuksien jakajana. Silloin käytetään käyttäjätunnuksia ja
salasanoja.
Myös muita yhteisiä resursseja voidaan jakaa serverin avulla (esim.
Internet-yhteys, printteri jne.). Mutta myös muut koneet voivat jakaa omia
resurssejaan kuten kansioita tai omia printtereitään muiden käytettäväksi.
Verkon määrityksistä riippuu, onko omien resurssien jakaminen mahdollista
vai ei.
|
